Kuinka rukoilen omassa kodissani, joka on myös kotikirkkoni?

Kotirukous ei saa syrjäyttää yhteisiin jumalanpalveluksiin osallistumista.

Kotirukous alkaa illasta, ehtoosta, joka aloittaa uuden päivän. Illan rukouksessa on kolme + yksi teemaa: luominen, syntiinlankeemus ja lunastus + Jumalan valtakuntaan saapuminen.

ALKU, Luomispsalmi 104 (103 Septuaginta)

Kiitä, minun sieluni, Herraa!
Suuresti sinua ylistetään, Herra, minun Jumalani! Ylistys ja loisto ovat pukusi,

2. kun pukeudut valoon niin kuin vaatteeseen. Kuin nahan sinä pingotat taivaan.
3. Hän kattaa taivaan salit vesillä, pilvet hän asettaa astimekseen, hän, joka kulkee tuulten siivillä.
4. Hän tekee hengistä sanansaattajiaan ja leimuavista liekeistä palvelijoitaan.
5. Hän laski maan perustan, se on luja, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
6. Syvyys on kietonut sen vaatteen tavoin, vedet lepäävät vuorten yllä,
7. mutta sinä nuhtelet niitä, ja niiden on paettava, pelon valtaan ne joutuvat, kun ukkosesi ärjyy.
8. Vuoret kohoavat ja tasangot laskeutuvat kukin kohdalleen, jonka niille perustit.
9. Sinä asetit rajan, jota vedet eivät ylitä,eivätkä ne palaa peittämään maata.
10. Hän puhkaisee lähteitä rotkoihin, vuorten keskellä vedet virtaavat.
11. Ne juottavat kaikki pellon eläimet, villiaasit saavat vettä janoonsa.
12. Niiden äärellä pesivät taivaan linnut, kallioiden keskeltä kuuluu niiden ääni.
13. Hän kastelee vuoria taivaan saleistaan.Sinun töittesi hedelmästä maa saa ravintonsa.
14. Hän kasvattaa ruohon karjaa varten ja kasvit ihmisiä palvelemaan,
    hän tuottaa leivän maasta.

15. Ja viini tekee iloiseksi ihmisen mielen, öljystä kiiltävät kasvot loistavat,
    ja leipä vahvistaa hänen sydäntään.
16. Ravituiksi tulevat tasangon puut, Libanonin setrit, jotka sinä istutit.
17. Niihin tekevät varpuset pesänsä, niistä saa haikara kotinsa.
18. Korkeat vuoret ovat kauriita varten, kalliot pakopaikka jäniksille.
19. Hän teki kuun jakamaan aikaa,
    ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
20. Sinä asetat pimeyden, ja tulee yö,
    sen aikana kaikki metsän eläimet hiipivät esiin.
21. Nuoret leijonat karjuvat saalistaan
    ja etsivät itselleen ruokaansa Jumalalta.
22. Aurinko nousee, ja ne kokoontuvat, ne lepäävät luolissaan.
23. Ihminen lähtee työhönsä
    ja ahertaa töissään, kunnes ilta saapuu.
24. Kuinka suurenmoiset ovat tekosi, Herra! Olet tehnyt viisaasti kaiken!
    Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
25. Niin merikin, tuo suuri ja aava –
    siellä on matelijoita, joilla ei ole määrää, pieniä eläimiä suurten seassa.
26. Siellä kulkevat laivat
    ja tuo merihirviökin, jonka loit siellä telmimään.
27. Kaikki luotusi odottavat sinua,
    ne odottavat, että annat niille ruoan ajallaan.
28. Kun sinä niille annat, ne kokoavat sitä,
    kun avaat kätesi, hyvyytesi ravitsee aivan kaikki.
29. Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, sinä otat niiden hengen, ja ne kuolevat ja palaavat tomuun.

30. Sinä lähetät henkesi, ja niin ne luodaan, näin sinä uudistat maan kasvot.
31. Olkoon Herran kunnia ikuinen! Iloitkoon Herra teoistaan!
32. Hänen katseestaan maa järisee,
    hänen kosketuksestaan vuoret savuavat!
33. Minä laulan Herralle koko elämäni ajan, soitan sävelin ylistystä Jumalalleni
    niin kauan kuin saan elää.
34. Olkoon mietteeni hänelle mieleen, niin minä saan iloita Herrasta.
35. Hävitkööt synnintekijät maasta,
    hävitkööt laittomat, niin ettei heitä enää ole! Kiitä, minun sieluni, Herraa!

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala. Halleluja, halleluja, halleluja. Kunnia olkoon sinulle, Jumala.

APUA! Avuksihuutopsalmit, 141, 142, 143

(140, 141, 142 Septuaginta)

Herra, minä huudan sinua, kuule minua!

Kuule anomiseni ääntä, kun sinua huudan.

2. Nouskoon minun rukoukseni kuin suitsutus sinun eteesi,olkoon kätteni kohotus sinulle iltauhri.
3. Herra, aseta vartio suulleni, pane vahva ovi huulilleni.
4. Älä anna minun sydämeni hairahtua puhumaan pahaa, älä anna minun etsiä tekosyitä synneilleni
   yhdessä lainrikkojien kanssa.
   Minä en liittoudu heidän valittujensa kanssa.
5. Vanhurskas ojentaa minua lempeästi ja nuhtelee minua, mutta syntisen öljy älköön voidelko päätäni.
   Vielä myös rukoukseni on saava ihmisten hyväksynnän.
6. Heidän tuomarinsa syöstiin surman suuhun lähellä kalliota. Vielä he kuuntelevat minua, sillä puheeni olivat lempeitä.
7. Niin kuin savi maassa murenee,
   niin ovat meidän luumme hajallaan tuonelan porteilla.
8. Sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat.
   Sinuun minä panen toivoni. Älä vie minulta henkeäni!
9. Varjele minut paulalta, jonka he minulle virittävät, niiden ansoilta, jotka rikkovat lakia.
10. Langetkoot syntiset verkkoon,
    jonka hän heittää heidän ympärilleen. Minä olen yksin. Pian minä katoan.

2. Minä huudan ääneeni Herraa, ääneeni anelen Herraa.
3. Minä vuodatan pyyntöni hänen eteensä, minä kerron hänen edessään ahdistukseni.
4. Kun henkeni minusta jo loppuu,
   sinä tiedät polkuni.
   Tälle tielle, jota kuljen, he virittivät minulle ansan.
5. Minä katson oikealle puolelleni ja havaitsen, ettei ole ketään, joka tunnistaisi minut. Minä en voi enää paeta,
   eikä kukaan piittaa sielustani.
6. Herra, sinua minä huudan avukseni, minä sanon: ”Sinä olet toivoni, minun osani elävien maassa.”
7. Tarkkaa minun pyyntöäni,
   sillä jouduin syvästi nöyrtymään. Vapauta minut vainoojistani,
   sillä he käyvät minua voimakkaammiksi.
8. Vie sieluni pois vankilasta,
   niin saan ylistää sinun nimeäsi. Vanhurskaat odottavat minua, ja minä saan sinulta palkkani.

Herra, kuule rukoukseni,
ota totuudessasi pyyntöni vastaan. Sinä vanhurskas, kuuntele minua!

2. Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
   sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön.
3. Vihamieheni vainoaa henkeäni,
   hän alentaa elämäni maahan,
   hän panee minut istumaan pimeyteen niin kuin kauan sitten kuolleet.
4. Henkeni on lopussa, sydämeni jähmettyy.
5. Minä muistelen muinaisia päiviä ja mietin kaikkia tekojasi,
   minä ajattelen sinun kättesi töitä.
6. Minä levitän käteni sinun puoleesi. Sieluni odottaa sinua kuin vedetön maa.
7. Kuule minua pian, Herra,
   henkeni jo sammuu.
   Älä kätke minulta kasvojasi,
   muutoin olen niiden kaltainen, jotka vaipuvat hautaan.
8.  Jo varhain armosi kuulukoon minulle, sillä sinä annat minulle toivon. Herra, opeta minulle tie, jota kuljen, sillä sinun puoleesi kohotan sieluni.
9. Vapauta minut vihollisistani, Herra, sillä sinun luoksesi minä pakenen.
10. Opeta minua täyttämään tahtosi,
    sillä sinä olet Jumalani.
    Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista maata.

11. Nimesi tähden, Herra, anna minun elää!
    Vapauta minun sieluni ahdingosta, sinä vanhurskas!
12. Tuhoa armossasi viholliseni,
    hävitä kaikki, jotka ahdistavat henkeäni, sillä minä olen sinun palvelijasi.

VASTAUS: Ehtooveisu

Oi Jeesus Kristus,
Sinä pyhän kunnian, iankaikkisen taivaallisen Isän,
pyhän autuaan ihana Valkeus.
Elettyämme auringon laskuun, nähtyämme illan koiton
me veisaten ylistämme Jumalaa,
Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Jumalan Poika, Elämänantaja.
Kohtuullista on, että Sinulle kaikkina aikoina hartain äänin ylistystä veisataan.
Sen tähden maailma Sinua ylistää.

KOTONA! Simeonin rukous, Jumalan valtakunta:

Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.