29.9.2019
Ortodoksinen kirkkomme on viime vuosikymmeninä siirtynyt hallinnollisesti eräänlaisesta valtion virasto -mallista kohti aidompaa kirkkohallintoa. Kirkkoamme koskeva laki käytiin perusteellisesti läpi ja siihen jäi vain välttämätön. Asetuksen tilalle tuli kirkkojärjestys. Kirkolliskokouksen työjärjestystä on uudistettu ja kirkollishallituksen toimintaa selkeytetty. Pyrkimys on ollut muun yhteiskunnan tavoin siirtyä kohti avointa ja läpinäkyvää hallintoa.
Oman jännitteensä hallintoon tuo se, että kirkolla on oma kanoninen lakinsa, jota se tulee myös noudattaa. Valtion lakeja ei tietenkään saa rikkoa, mutta kanonit määrittelevät sen hengen, jolla kirkkoa hallinnoidaan. Siviililait eivät kanna sisällään selkeää henkeä. Siirryttäessä yhtenäiskulttuurista kohti sivilisaatioiden yhteiseloa sääntelyn määrä kasvaa. Kun yhteisöissä ei enää tiedetä, kuinka tulee käyttäytyä, joudutaan laatimaan aina yksityiskohtaisempia säädöksiä. Tässä on myös valtioiden ongelma: pitäisi yksinkertaistaa hallintoa, mutta samalla joudutaan antamaan yhä yksityiskohtaisempia säädöksiä.
Ortodoksisella kirkolla on suuri aarre kanonisessa laissa, jonka tarkoituksena on säilyttää Kristuksen kirkko rakkauden yhteisönä. Kanoneilla on siis viime kädessä hengellinen tehtävä. Säätäessään vaikka piispojen keskinäisestä yhteydenpidosta ja konsultoinnista kanonit vahvistavat kirkon ykseyttä. Monissa asioissa kanonit myös pyrkivät ehkäisemään ongelmia jo ennakkoon. Kanonien joustaminen (ekonomia) ja sanatarkka noudattaminen (akrivia) ovat kirkolle annettuja mahdollisuuksia soveltaa säädöksiä niin, että ”mahdollisimman moni pelastuu”. Tämä nk. soteriologinen kristeeri pätee kaikkeen kirkon elämässä ja on tyystin erilainen kuin muun yhteiskunnan sääntelyn perusta.
Kirkkomme hallintoa uudistetaan nyt kohti suurempia hallintoyksiköitä. Suunta on hyvä. Joka vaiheessa, niin taloutta ja kiinteistöjä kuin koko hallintoa pohdittaessa tulee aina pitää selkeänä mielessä kirkon säilyminen rakkauden yhteisönä ja että mahdollisimman moni voi löytää pelastuksen Kristuksessa.