Tämä artikkeli on julkaistu Inari-Saariselkä -talvilehdessä vuonna 2013.
Kolttasaamelaiset poikkeavat muista saamelaisista paitsi kielensä, myös uskonsa osalta. He ovat ortodokseja ja kuuluvat Suomen ortodoksiseen kirkkoon, joka on yleensä tunnettu luostareistaan Heinävedellä, Uspenskin katedraalista Helsingin Katajanokalla tai värikkäistä praasniekka-juhlista eri puolilla Pohjois-Karjalaa.
Koltat ovat perinteisesti asuneet Kuolan niemimaalla. Toisen maailmansodan seurauksena luovutetulla alueella kuten Petsamon seudulla ja Suonikylässä asuneet koltat sijoitettiin nykyisen Suomen puolella pääasiassa Inarin kunnan Sevettijärvelle, Nellimiin ja Keväjärvelle. Sodan jälkeen Suomen ortodoksinen kirkko Suomen valtion tuella rakensi ortodoksiset pyhäköt Ivaloon (1959) ja Sevettijärvelle (1951). Sittemmin rakennettiin keräysvaroilla kaunis Nellimin kirkko (1987) ja aivan hiljattain Keväjärven tsaouna l. rukoushuone (2008).
Ortodoksisuuteen liitetään usein mielikuvia ikoneista ja juhlavista ( ja pitkistä) jumalanpalveluksista. Ikonit kuuluvatkin oleellisesti pyhäkköihin ja ortodoksien koteihin. Ikoni esittää pyhää ihmistä tai tapahtumaa. Ikonin erityinen tyyli johtuu siitä, että ikonissa ihmistä ei esitä sellaisena kuin me hänet tavallisesti näemme vaan pyhittyneessä muodossa. Ikoni tavallaan esittää meille jokaiselle tavoitteeksi annettua pyhyyden tilaa. Ortodoksiset jumalanpalvelukset taas voivat olla hyvinkin yksinkertaisia ja lyhyitä. Usein ajatellaan pääsiäisyön jumalanpalvelusta, kun puhutaan toimitusten pituudesta. Muina aikoina jumalanpalvelukset ovat toki lyhyempiä. Pääsiäisyönä papisto ja kirkkokansa kiertävät kirkon ympäri saapuen sitten kirkon ovelle ikään kuin Kristuksen tyhjän haudan eteen. Vaikka juhlaa vietetään keskellä yötä, tuntuu kuin joka paikka olisi täynnä valoa ja iloa. Pääsiäisyötä alkaen 40 päivän ajan ortodoksit tervehtivät toisiaan pääsiäistervehdyksellä ”Kristus nousi kuolleista”, mihin vastataan ”Totisesti nousi!”
Yksi elementti ortodoksisessa uskossa poikkeaa selkeästi suomalaisesta valtakulttuurista. Se on vainajien muisteleminen, joka kuuluu vahvasti myös kolttien perinteeseen. Omaisen kuolinpäivänä toimitetaan haudalla tai pyhäkössä tai kotona muistopalvelus, jossa Jumalalta pyydetään poisnukkuneelle lepoa ja iankaikkista muistoa. Kolttahautajaisissa on omia erityispiirteitä, kuten muuten myös Alaskassa ortodoksiheimojen hautajaisissa. Sellaisia paikallisia erityispiirteitä ortodoksinen kirkko on sallinut liitettävän niin hautausten kuin kasteitten ja vihkimistenkin yhteyteen. Vainajia muisteltaessa on huomattava, että ortodoksinen tapa ei ole puhutella vainajaa, vaan ainoastaan Jumalaa, johon vedotaan vainajan puolesta. Tämä on ikivanha kristillinen tapa, joka pohjoisessa on erityisen hyvin säilynyt. Hautausmaan puuristi, jonka tekee vainajan kummilapsi, sekä pienet haudan päällä olevat majat (grobut) kertovat ohikulkijalle, että tässä on kolttien hautausmaa.
Viime vuosikymmeninä on kolttien jumalanpalveluksissa alettu käyttää suomen kielen rinnalla kolttasaamea. Kieli on vaarassa kadota kokonaan, mutta nyt kielipesät Sevettijärvellä ja Ivalossa opettavat taaperoille kolttaa. Kieltä voi opiskella myös Sevettijärven ja Ivalon kouluissa sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kursseilla.
Koltat ovat joutuneet 1900-luvulla monella tavoin kaltoin kohdelluiksi. Heihin on kohdistunut myös aiheettomia syytöksiä ja epäluuloa. Vuosisadat alueella elänyt kolttakansa on rauhaa rakastava, saumattomasti luonnon kanssa elävä ja syvästi harras. Saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa Euroopan Unionissa ja koltat ovat yksi osa saamelaisia. Heidän elämäntapaansa sisältyy suurta viisautta ja oivalluksia, joita valtaväestö vasta etsii. Sivistysvaltiota voi arvioida sen perusteella kuinka se huolehtii kulttuurisista vähemmistöistään. Koltat ovat kulttuurisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti vähemmistö. Heille kuuluu oma paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti Lapissa.
Petsamon seudun ortodoksisuus on lähtöisin Petsamon luostarista, jonka pyhä Trifon Petsamolainen (+1585) perusti. Trifon oli kotoisin Novgorodin seudulta, mutta vietti elämänsä pohjolassa kilvoitellen. Toinen koltille tärkeä henkilö on pyhä Feodorit, kolttien valistaja (+1571), jonka kerrotaan kääntäneen jumalanpalvelustekstejä koltan kielelle. Trifonin juhlaa vietetään 15.12. jolloin vietetään siis myös Sevettijärven kirkon vuosijuhlaa, praasniekkaa.
Inarin kunnan ortodoksit kuuluvat Lapin ortodoksiseen seurakuntaan, jonka keskus on Rovaniemellä. Ivaloon on kuitenkin sijoitettu valtion ylläpitämä matkapapistopiiri, joka pääasiassa huolehtii alueella jumalanpalveluksista ja sielunhoidosta. Matkakanttorina toimii tällä hetkellä diakoni Erkki Lumisalmi, joka on itsekin koltta.
Ortodoksisen perinteen mukainen hengellinen elämä on syvällistä, mutta silti ilon täyttämää. Ihmisiä kehotetaan katsomaan ylös kohti taivaan korkeutta ja valoa eikä niinkään alas ja omia heikkouksia. Ihmistä tuetaan aina ja kaikissa tilanteissa vaikka hänen tekonsa todettaisiinkin vääräksi. Ortodoksipappien, joita sanotaan isiksi (he ovatkin yleensä perheellisiä) kuuluu pysytellä lähellä kansaa. Kun pappi tuntee seurakuntalaiset ja heidän sukunsa, syntyy välitön ja luottamuksellinen suhde. Ihmiset lähestyvät pappeja luontevasti ja papit ovatkin luontevasti mukana erilaisissa kolttaperheiden ja -sukujen tapahtumissa.
isä Rauno Pietarinen